Toivo ja demokratiakasvatus

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kahdeksasluokkalaisten toivokäsityksiä. Nuorten yhteiskunnallinen osallistuminen Suomessa on vähäistä huolimatta yhteiskunnallisten tietojen hyvästä tasosta. Tutkimuksessa lähestyttiin ongelmaa toivon näkökulmasta. Tämä tutkimus pitää toivoa demokratian ja demokrat...

Descripción completa

Guardado en:

Detalles Bibliográficos
Autor principal:	Antti Alanko
Formato:	article
Lenguaje:	FI
Publicado:	Finnish Society for the History of Education 2021
Materias:	toivo demokratiakasvatus fenomenografia toivoteoria toivon pedagogiikka utooppinen pedagogiikka History of education LA5-2396
Acceso en línea:	https://doaj.org/article/a81104da806f430ab66eb10e4ce9c12a
Etiquetas:	Agregar Etiqueta Sin Etiquetas, Sea el primero en etiquetar este registro!

id	oai:doaj.org-article:a81104da806f430ab66eb10e4ce9c12a
record_format	dspace
spelling	oai:doaj.org-article:a81104da806f430ab66eb10e4ce9c12a2021-11-29T16:00:24ZToivo ja demokratiakasvatus10.33350/ka.1076041797-2299https://doaj.org/article/a81104da806f430ab66eb10e4ce9c12a2021-11-01T00:00:00Zhttps://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/107604https://doaj.org/toc/1797-2299 Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kahdeksasluokkalaisten toivokäsityksiä. Nuorten yhteiskunnallinen osallistuminen Suomessa on vähäistä huolimatta yhteiskunnallisten tietojen hyvästä tasosta. Tutkimuksessa lähestyttiin ongelmaa toivon näkökulmasta. Tämä tutkimus pitää toivoa demokratian ja demokratiakasvatuksen kannalta tärkeänä käsitteenä. Toivoa tarkasteltiin erityisesti kahden teoriaperinteen, C. R. Snyderin psykologisen toivoteorian ja Paulo Freiren toivon pedagogiikan, kautta. Kahdeksasluokkalaisten toivokäsityksiä tutkittiin haastatteluin (N = 15) fenomenografista analyysiä hyödyntämällä. Toivokäsitykset jakautuivat selkeästi kahteen ylimmän tason kategoriaan, toimijuuskeskeisiin sekä passiivisiin toivokäsityksiin. Toimijuuskeskeisessä toivokäsityksessä toivo nähtiin uskona tavoitteiden saavuttamiseen oman toimijuuden kautta. Passiiviset toivokäsitykset voitiin jakaa kahteen alakategoriaan, toivoon uskona jonkin suotuisan asian tapahtumiseen ja toivoon tunteena tai voimavarana, joka auttaa jaksamaan ja kestämään vaikeitakin tilanteita. Toivolla nähtiin olevan suuri merkitys sekä hyvinvoinnin että toimijuuden kannalta. Tutkimuksessa esiin tulleet toivokäsitykset olivat samansuuntaisia aiempien tutkimusten kanssa. Haastatteluissa ei tullut esiin yhteisöllisiä toiveita tai unelmia, mikä nähtiin haasteena demokratiakasvatuksen kannalta. Kouluissa tulisi kiinnittää huomiota myös unelmoinnin opettamiseen, ja tässä toivon pedagogiikalla olisi annettavaa. Antti AlankoFinnish Society for the History of Educationarticletoivodemokratiakasvatusfenomenografiatoivoteoriatoivon pedagogiikkautooppinen pedagogiikkaHistory of educationLA5-2396FIKasvatus & Aika, Vol 15, Iss 3–4 (2021)
institution	DOAJ
collection	DOAJ
language	FI
topic	toivo demokratiakasvatus fenomenografia toivoteoria toivon pedagogiikka utooppinen pedagogiikka History of education LA5-2396
spellingShingle	toivo demokratiakasvatus fenomenografia toivoteoria toivon pedagogiikka utooppinen pedagogiikka History of education LA5-2396 Antti Alanko Toivo ja demokratiakasvatus
description	Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kahdeksasluokkalaisten toivokäsityksiä. Nuorten yhteiskunnallinen osallistuminen Suomessa on vähäistä huolimatta yhteiskunnallisten tietojen hyvästä tasosta. Tutkimuksessa lähestyttiin ongelmaa toivon näkökulmasta. Tämä tutkimus pitää toivoa demokratian ja demokratiakasvatuksen kannalta tärkeänä käsitteenä. Toivoa tarkasteltiin erityisesti kahden teoriaperinteen, C. R. Snyderin psykologisen toivoteorian ja Paulo Freiren toivon pedagogiikan, kautta. Kahdeksasluokkalaisten toivokäsityksiä tutkittiin haastatteluin (N = 15) fenomenografista analyysiä hyödyntämällä. Toivokäsitykset jakautuivat selkeästi kahteen ylimmän tason kategoriaan, toimijuuskeskeisiin sekä passiivisiin toivokäsityksiin. Toimijuuskeskeisessä toivokäsityksessä toivo nähtiin uskona tavoitteiden saavuttamiseen oman toimijuuden kautta. Passiiviset toivokäsitykset voitiin jakaa kahteen alakategoriaan, toivoon uskona jonkin suotuisan asian tapahtumiseen ja toivoon tunteena tai voimavarana, joka auttaa jaksamaan ja kestämään vaikeitakin tilanteita. Toivolla nähtiin olevan suuri merkitys sekä hyvinvoinnin että toimijuuden kannalta. Tutkimuksessa esiin tulleet toivokäsitykset olivat samansuuntaisia aiempien tutkimusten kanssa. Haastatteluissa ei tullut esiin yhteisöllisiä toiveita tai unelmia, mikä nähtiin haasteena demokratiakasvatuksen kannalta. Kouluissa tulisi kiinnittää huomiota myös unelmoinnin opettamiseen, ja tässä toivon pedagogiikalla olisi annettavaa.
format	article
author	Antti Alanko
author_facet	Antti Alanko
author_sort	Antti Alanko
title	Toivo ja demokratiakasvatus
title_short	Toivo ja demokratiakasvatus
title_full	Toivo ja demokratiakasvatus
title_fullStr	Toivo ja demokratiakasvatus
title_full_unstemmed	Toivo ja demokratiakasvatus
title_sort	toivo ja demokratiakasvatus
publisher	Finnish Society for the History of Education
publishDate	2021
url	https://doaj.org/article/a81104da806f430ab66eb10e4ce9c12a
work_keys_str_mv	AT anttialanko toivojademokratiakasvatus
_version_	1718407242887200768

Toivo ja demokratiakasvatus

Ejemplares similares